Haavoittuvaisuus työnteon tapojen muotoilun polttoainetta

One of the biggest surprises in this research was learning that fitting in and belonging are not the same thing. In fact, fitting in is one of the greatest barriers to belonging. Fitting in is about assessing a situation and becoming who you need to be in order to be accepted. Belonging, on the other hand, doesn’t require us to change who we are; it requires us to be who we are.

— Brene Brown

Oletko saanut itsesi kiinni miettimästä työpaikallasi, mitä muut nyt ajattelevat sinusta? Entä miltä näytän muiden silmissä, jos sanon rehellisesti mielipiteeni käsiteltävästä asiasta? Olenko tuolloin hankala? Tai oletko kokenut kovaa sydämensykettä ja hikoillut esitellessäsi jotain uutta, mielestäsi briljanttia ideaa muille? Toisaalta tunnistatko työurasi ajalta niitä äärimmäisen voimaannuttavia hetkiä, jolloin koit, että sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet ja sinun on lupa tehdä virheitä? Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta! Ainakin itse olen kokenut kaikkia näitä ajatuksia tähänastisella työurallani. Niinpä kun ensimmäisen kerran kuulin Houstonin yliopiston professorin Brene Brownin puhuvan haavoittuvaisuuden voimasta, jokin kolahti sisälläni ja kovin!  

Brown määrittelee haavoittuvaisuuden epävarmuudeksi ja tunneperäiseksi riskinotoksi. Haavoittuvuuteen liittyy useita väärinkäsityksiä. Sitä pidetään esimerkiksi monesti heikkoutena. Sen sijaan haavoittuvuus on mitä suuremmassa määrin vahvuutta. Vain, kun olemme haavoittuvaisia, voimme todella olla yhteydessä muihin: Olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen, epätäydellisen täydellisenä ja minut hyväksytään siitä huolimatta.

Miksi organisaatioiden pitäisi olla entistä kiinnostuneempia haavoittuvaisuudesta? Maailma ympärillämme muuttuu parhaillaan ennen näkemättömällä vauhdilla uuden teknologisen kehityksen vuoksi – kukapa muistaa enää aikaa, jolloin teimme töitä pöytätietokoneilla ja vastasimme lankapuhelimeen? Haavoittuvuuden tunne onkin yhä enemmän jatkuvasti läsnä arjessamme, kun opimme uusia asioita ja kehitämme arjen rutiineita. Haavoittuvuus on arjen highway rohkeuteen, joka mahdollistaa epävarmuuden, väärässä olemisen, etsimisen, kokeilemisen, tutkimisen ja lopulta uuden keksimisen. Yhdelläkään organisaatiolla ei voi olla varaa olla kehittämättä tätä taitoa arjessaan.

Olen koonnut iloksesi oman näkemykseni siitä, miten haavoittuvaisuutta voi vaalia organisaatiosi arjessa. Tässä olen käyttänyt hyväkseni viimeisimpiä tutkimustuloksia. Syvennän mielelläni keskustelua aiheesta kanssasi. Älä siis epäröi pyytää arjen puutarhuria kanssasi lounaalle! Synnytetään yhdessä kukoistavia puutarhoja ympärillemme.

Arjen puutarhurin viisi konkreettista vinkkiä haavoittuvaisuuden voiman kylvämiseen organisaatioosi

 1 # Uteliaisuus arjen hyveenä

”Minulla ei ole mitään erikoistaitoja, olen vain intohimoisesti utelias! Ei ole kyse siitä, että olisin terävämpi kuin kaikki muut. Minä vain viihdyn yhden ongelman parissa pidempään.”

- Albert Einstein

Harrisonin, Pinkuksen ja Cohenin (2018) mukaan yritysten menestyksen resepti on uteliaisuuden vaaliminen kaikkien yrityksessä työskentelevien arjessa.  Jos organisaatio perustuu mikromanageeraukseen, riskien kaihtamiseen ja näin täällä on aina tehty -ajattelutapaan, uteliaisuus kuolee organisaatiossa. Yrityskulttuuri voikin estää tai edistää uteliaisuutta, ja sitä myötä haavoittuvaisuuden voimaa. Esimerkiksi Google pitää uteliaisuutta keskeisenä hyveenä rekrytoidessaan uusia henkilöitä yritykseensä töihin. Ilman uteliasta mieltä ja sen vaalimista tuskin kenellekään olisi koskaan tullut mieleen kuvata vaikkapa kaikki maailman tiet Google Mapsiin. Nykyisin tämä keksintö tuo monelle helpotusta arkeen.

Harvard Business Schoolin professorin Francesca Ginon (2018) mukaan organisaatio hyötyykin uteliaisuudesta monella tapaa. Arjen rutiinit, jotka vaalivat uteliaisuutta, ovat kultaakin arvokkaampia, sillä uteliaisuus vähentää päätöksenteossa virheiden mahdollisuutta. Uteliaisuus ohjaa esittämään kysymyksiä päätöksenteon vaihtoehdoista: mitä vaihtoehtoisia tapoja meillä on ratkaista kyseessä oleva asia? Samalla uteliaisuus auttaa torjumaan kognitiivista vinoutumaa, jossa ihminen on taipuvainen luottamaan ensisijaisesti tietoon, joka tukee hänen ennakkokäsityksiään. Uteliaisuus synnyttää myös luovuutta.

Ihmisen jäädessä yksin ryhmän ulkopuolelle aktivoituu samanlaisia hermoverkkoja kuin ihmisen tuntiessa fyysistä kipua. Uteliaisuus voi sitä vastoin ehkäistä ihmisten välisiä konflikteja ja ulkopuolisuuden tunnetta, sillä uteliaisuus kannustaa asioiden tarkastelemiseen monesta eri näkökulmasta. Kun olemme aidosti kiinnostuneita muista sellaisina kuin he ovat, lisäämme samalla luonnostaan vuorovaikutusta ryhmän sisällä.  Uteliaisuus myös parantaa vuorovaikutusta erityisesti tehtävissä, jotka edellyttävät yhteistyötä.  

2 # Tapana huomata ja sanoittaa hyvä arjessamme

Marcus Buckingham and Ashley Goodall (2019) kuvaavat uudessa kirjassaan työelämän myyttejä. Yksi myytti työelämässä liittyy palautteen antamiseen. Tiesitkö, että sen sijaan, että ihmiset haluaisivat palautetta, he kaipaavat huomiota. Tutkimukset osoittavat, että myönteinen huomio on 30 kertaa vaikuttavampaa kuin negatiivinen huomio parannettaessa työsuoritusta. Arjen säännöllinen tapa sanoittaa hyvä synnyttää toisin sanoen mielekästä työarkea, vaikuttavaa työtä ja haavoittuvaisuuden voimaa. Esimerkiksi kiittämällä pienistä asioista osoitat, että olet nähnyt heidät ja arvostat sitä, mitä häneltä sait. Työkaverisi on arvokas.

Mallia voimme ottaa lapsilta Kaisa Vuorisen oivallisilla opeilla, jotka hän on luonut peruskouluun:

1 # Huomaa hyvä!

2 # Arvosta mikrohetkiä!

3 # Pysähdy ihmettelemään hyvän ylivaltaa!

4 # Kouluta silmää!

5 # Anna hyvälle sanat!

6 # Tee siitä tapa ja tottumus!

7 # Nauti! 

3 # Tee arjessasi havaintoja

Anne-Maria Saariston tutkimus (2011) emotionaalisen ammattitaidon vahvistamisesta painottaa havaintojen ja tulkintojen erottamista toisistaan. Kiinnittäessämme huomion tarkasti havaintoihin annamme mahdollisuuden jakaa vaikeita asioita, ja jopa negatiivisia tunteita. Tällöin muita vuorovaikutustyökaluja ovat kuuntelutaidot, selkeä itseilmaisu minäviestein ja ratkaisukeskeisyys. Kysymykset, mitkä asiat ovat faktoja, mitkä asiat ovat omaa tulkintaamme ja mitä asioita voimme ratkaista hedelmällisen lopputuloksen näkökulmasta, ovat keskeisiä hektisessä arjessamme. Tätä pohdintaa voi kuitenkin olla vaikea tehdä ilman kunnollista pysähtymistä.

Minusta helpottavaa on kuitenkin tieto, että mieli on kuin lihas, jota voi harjoittaa säännöllisellä tavoitteellisella harjoituksella Make Leppäsen ja Ilona Rauhalan (2012) esittämin tavoin. Koskaan ei ole siis liian myöhäistä! Mielen lihaksen harjoittelua voi tehdä joko työyhteisössä säännöllisesti yhdessä keskustelemalla arjen ilmiöistä tai yhdessä ratkaisukeskeistä työnohjausta hyödyntävän arjen puutarhurin kanssa. Arjen puutarhurin kanssa voi pohtia muun muassa sitä, minkälaisia yhteisiä uskomuksia meillä on, jotka auttavat meitä onnistumaan? Entä minkälaisia uskomuksia meillä on, jotka meistä aiheuttavat epäonnistumista ja tehottomuutta?  

4 # Sano vaikeat asiat ääneen!

Voimme kaikki tunnistaa tilanteita, joissa emme ole halunneet kertoa itsellemme arkoja asioita pelätessämme torjutuksi tulemista. Näihin tilanteisiin on monesti liittynyt fyysisiä tuntemuksia: punastumista, hikoilua, vatsan nipistelyä, kurkun kutiamista. Kyse on tällöin usein häpeän tunteesta eli siitä, että emme koe olevamme hyviä – tuolloin ajattelemme, että olen jollain tavalla tyhmä, huono tai muiden alapuolella. Liiallisena häpeän tunne estää meitä kokemasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja haavoittuvaisuuden voimaa. Toisaalta sopivassa määrin häpeä on myös tarpeellinen tunne, sillä se auttaa meitä tunnistamaan toisen loukkaamisen, kokemaan huonoa omaatuntoa ja pyytämään anteeksi.

Googlen kuuluisassa Aristoteles projektissa (2012) tutkijat selvittivät menestyneen tiimin arvoitusta. Tämän tutkimuksen mukaan tiimin menestys ei ollut riippuvainen tiimin jäsenten lahjakkuudesta, vaan nimenomaan ryhmän yleisestä ilmapiiristä, psykologisesta turvallisuudesta. Menestyneessä tiimissä jokainen ryhmän jäsen sai vapaasti jakaa ja tuntea tunteita ilman pelkoa häpeästä ja torjutuksi tulemisesta.

Mielenkiintoiseksi häpeän tekeekin juuri se, että mitä enemmän sitä yrittää piilottaa, sitä suuremmaksi se kasvaa.  Häpeä taittuukin vain siitä puhumalla tai kirjoittamalla. Vastaavasti voimme auttaa työyhteisömme jäseniä vapautumaan liiasta häpeästä olemalla empaattisia ja kuuntelemalla ilman asioiden arvottamista. Voimme pohtia yhdessä, mitä hyvää toisen työsuorituksessa oli ja mitä voimme ottaa siitä mukaamme omaan työhömme. Vastaavasti voimme keskustella vaihtoehtoisista tavoista ratkaista asia ilman sen suurempaa vaihtoehtojen arvottamista. Myös esimerkiksi virheiden jakaminen ja yhdessä niistä oppiminen lisää haavoittuvaisuuden voimaa. Hyvä tapa poistaa häpeää on myös ohjata vuorovaikutus selkeän tavoitteen kautta: miten sanani ja tekoni edistävät yhteistä tavoitettamme?

5 # Fyysiselläkin ympäristöllä on väliä

Jaana Juutisen (2015) tutkimuksen mukaan voimme vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteeseen esimerkiksi sisustuksella ja huonekaluvalinnoilla, sekä arkkitehtuurisilla valinnoilla, kuten tilasuunnitelmilla. Esimerkiksi pyöreä pöytä kannustaa tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Myös rennompi sisustus ja avoin tila kaikille synnyttää yleensä välittömämpää ilmapiiriä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että fyysinen tila yksin ei kuitenkaan koskaan synnytä yhteisöllisyyttä tai poista häpeää, vaan se edellyttää tilankäyttäjien tekemiä tulkintoja tilasta, kuten olen osoittanut etnografisessa tutkimuksessani Aalto-yliopiston Johtamisen laitokselle. Tilan käyttäjät vaikuttivat keskeisesti tilan rakentumiseen. Työtila rakentuukin työntekijöiden arkipäiväisessä työtilan käytössä. Uusien työtilojen käyttöönotossa merkityksellistä onkin se, millä tavalla työntekijät kokevat uuden tilan oman työnsä ja identiteettinsä kannalta.

Laitetaan hyvä kiertämään!

Mitkä ovat sinun vinkkisi haavoittuvaisuuden voiman vaalimiseen? Kerro ja jaa ajatuksesi #työnteontapojenmuotoilu #vastaiskunäennäiskehittämiselle #weekdaygardener #arjenpuutarhuri #haavoittuvaisuudenvoima #uteliaisuus #sanoitahyvä #häpeä #emotionaalinenammattitaito .  

Ps. Haluan kirjoittaa asioita, jotka auttavat juuri sinua ja organisaatiotasi muotoilemaan arjestasi entistä merkityksellisempää. Kerro minulle, mistä aiheesta haluaisit lukea seuraavaksi ja minkä asian kokisit itsellesi hyödylliseksi. Kaikki toiveet otetaan ilolla vastaan! Kiitos jo etukäteen!

Täällä keskustellaan työnteon tapojen muotoilusta, yhdessä kehittämisestä ja uuden luomisesta (työ)elämässä lempeässä ja voimaannuttavassa ilmapiirissä. Esitä rohkeasti ajatuksesi. Näin kylvät ympärillesi kukoistavia puutarhoja yhdessä Weekday Gardenerin kanssa.